Kalastus Tenolla
Tenojoki on 250 km pitkä Suomen ja Norjan välinen subarktinen rajajoki, jossa on luontaisesti lisääntyvät lohikannat. Parhaimpina vuosina Tenon lohisaalis on ollut noin 250 tonnia (1975 ja 2001). Tenojokilaakso on ikivanhaa saamelaisen kulttuurin aluetta, jossa kalastus ja poronhoito ovat olleet tärkeimmät elinkeinot. Kalastusmatkailun merkitys alkoi voimistua 1950-luvulla ja nykyisellään Tenojoella käy vuosittain n. 9 000 ulkopaikkakuntalaista lohenkalastajaa.
Tenojoella kalastusta säätelee Suomen ja Norjan välinen Tenojoen kalastuspiiriä koskeva yhteinen sopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö. Kalastusasioista vastaavat viranomaiset ovat Lapin ELY-keskus ja Fylkesmannen i Finnmark. Osapuolet sopivat vuosittain esim. ulkopaikkakuntalaisten kalastusajoista, rauhoitusalueista ja kalastuslupien hinnoista.
Vuodelle 2010 ei tehty muutoksia Tenojoen kalastussääntöön. Kalastajia kuitenkin suositellaan elokuussa päästämään takaisin kaikki yli 7 kilon painoiset lohet, kalakantojen suojelemiseksi.
Tietoa kalastusluvista, niiden hinnoista sekä luvanmyynti- ja desinfiointipaikoista on Tenoinfo -esitteessä. Esite löytyy eri kieliversioina oikeassa palstassa olevista linkeistä (pdf-muodossa).
Katso myös:
Tenojoen veneet uuteen vesikulkuneuvorekisteriin - suomeksi (.doc) ja saameksi (.doc)
Ohje paikallisluvanmyynnistä
Tenojoen paikkakuntalaisen kalastuslupa-asioissa vakinaista asumista ei ratkaista kotikuntalain perusteella
Älä levitä lohiloista!
Gyrodactylus salaris on noin 0,5 mm:n pituinen lohen iholla elävä loinen, jota ei voi havaita paljain silmin. Loista tavataan yleisesti Itämereen laskevissa joissa, missä sen ei ole todettu aiheuttavan lohenpoikasille kuolleisuutta. Atlanttiin laskevien jokien lohikannoilla ei ole vastustuskykyä loisen lisääntymistä vastaan. Loinen onkin aiheuttanut lohen jokipoikasten kuolleisuutta lähes 40 joessa Norjassa.
Ylä-Lapin vesistöjen alueelle tuotavien veneiden, kanoottien sekä kaikkien kalastusvälineiden- ja tarvikkeiden tulee olla täysin kuivia tai desinfioituja ennen niiden käyttämistä (MMM:n asetus nro 1376/2004). Desinfiointiasemia tulee käyttää aina, jos on vähänkin epäilystä veneiden tai välineiden, esimerkiksi kahluuhousujen tai haavien puhtaudesta. Tarkempaa tietoa loisesta ja sen torjunnasta on Tenoinfo -esitteessä ja Elintarviketurvallisuusviraston sivuilla.